Tästä se lähtee, ensimmäinen viikko

Huh ja heijaa vaan, tässä pakko vielä vähän fiilistellä, kun se Frankfurtin kenttä oli niin ihmeellinen, vaikka ihan tavallinen niinku muutkin, mutta kuitenkin isompi. On se aika shokki tavallaan, kun tulee aivan uuteen maahan ja uusien, tuntemattomien ihmisten keskelle. Ensimmäinen viikko lähti loistavasti käyntiin. Tietysti kaikki aivan alussa on älytöntä säheltämistä ja sönkötystä puolin ja toisin, kun jännitystä ilmassa joka tapauksessa leijailee.

Mrs. Spilling toi meidät tosiaan sieltä lentokentältä tänne Limburgiin ja kämppäämme. Kävimme läpi perusasiat, sekä ehdottomasti kierrätyksen, jota saksalaiset tuntuvat oikein urakalla harjoittavan. Huoneet kurkittiin läpi nopsaan ja karttoja katseltiin, että mistähän mitäkin löytyy. Numeroita vaihdeltiin ja tärkeitä yhteystietoja saimme lisää. Lopuksi saimme asettua kämppikseni kanssa taloksi uuteen kämppäämme. Ahh onneksi aivan talomme vieressä on kioski, joka sattui vielä olemaan auki sunnuntaina, sillä tavallisesti silloin ei mikään ole auki. Sieltä haimme tietysti vettä, vaikka täällä hanavettäkin voi juoda, mutta ei se todellakaan niin hyvältä maistu kuin Suomessa, sekä muuta ruokaa ensi hätään. Sovimme vielä Mrs. Spillingin kanssa, että hän hakee meidät jo heti huomenna maanantai aamuna siinä kello 8 maita. Näyttää vähän paikkoja ja kävely reitin työpaikoillemme, samalla reissulla tuli katsastettua linja-auto asema, juna asema ja kauppakeskus WerkStad sekä upeita maisemia. Maanantaina pääsimme molemmat Mrs. Spillingin kyydillä työpaikoillemme, kun olimme ensin kävelyreitin katsastaneet.

Sain aivan älyttömän ihanan ja lämpimän vastaanoton päiväkodissa, mikä toimii minun työssäoppimispaikkanani nyt tämän jakson ajan. Ohjaajani on todella mukava ja tulemme hyvin juttuun. Kaikki hoitajat päikkärissä eivät puhu englantia, mutta olemme siitä huolimatta tulleet vaivatta juttuun ja ymmärtäneet toisiamme. Aina tarvittaessa tietysti tulkkaus apua saa, siltä kuka puhuu englantia. Maanantai hurahti aivan paikkaan tutustuessa, ihmetellessä ja töllötellessä päiväkodin toimintaa. Yritin tietysti parhaani mukaan olla mukana kaikessa ja jotain aina tehdä, mutta heillä päikkärissä on oma tapa toimia enkä mie tietty sitä heti voikkaan tietää. Hyvin meni maanantai ja ensimmäinen kokonainen päivä Saksassa.

Kuvia kämpän ikkunoista:

Tiistaipäivä hurahti melko samalla lailla päiväkodissa, perusasioita sielläkin kävimme läpi, tiloja katselimme, jutustelimme ohjaajan kanssa ja annoin koulutussopimukset yms. paperi hommelit heille nähtäviksi ja täytettäviksi. 

Ensimmäinen kerta, kun yksin kävelin aivan yhden katselu kerran jälkeen vieraassa kaupungissa vieraassa maassa suorilta oikeaan osoitteeseen eli omaan harjoittelupaikkaan. Oli tiistaiaamu, lähdin ajoissa ettei tarvitse juosta, koska koko matka päikkärille on ylämäkeä. Sovimme päiväkodissa, että työaikani on kello: 8:30-16:00. Jouduin hyvissä ajoin, eikä tarvinnut edes kiirehtiä päiväkodille. 

Iltapäivällä tietysti pois kävellen ja siitä sitten ruokakauppaan ostamaan ruokaa ja eväitä päikkärille. Eipäs se sen kummempi päivä ollut nopeasti hurahti ihmetellessä uutta maata ja heidän kulttuuriaan. 

Tiistaina sitten ilmoitin Mrs. Spillingille, että tahtoisin linja-autolla kulkea, kun aamut ei ole oikein miun juttu ja juoksuksi menisi joka ikinen aamu kuitenkin, etten myöhästyisi töistä. Aivan ihanasti saimme asian hoidettua, minulle linkkikortti ja jo seuraavana aamuna olin linjurilla menossa päikkäriin. Aluksi tuntui todella monimutkaiselta ja vaikealta täällä linja-autoilla kulkea, mutta ihan selväksi pässinlihaksihan se jo tässä ajan kuluessa on muuttunut. 

Tiistaiaamun ja iltapäivän kävelystä rapsin muutamia kuvia matkan varrelta ja erityisesti silmääni osui tämä pihamaa, missä edelleenkin on pääsiäiskoristeet ja aivan täysi pääsiäis meno päällä. 

Muutamia muitakin mielenkiintoisia kohteita sattui kameran eteen ja tallentumaan filmille. Tässä pari otosta: 

Oli se niin jännä nähdä, miten täällä ihmiset juhlistavat esim,
juuri tätä pääsiäistä.

Pääsiäispihamaa

Pääsiäispihamaa

Atk-opetusta on kuulemma tuolla koulussa.

Puistosta vähän viistosti otettu kuva. 

Mrs. Spilling kertoi meille, kun maanantaina yhdessä tuon ohi kuljimme, että
tuo munan, kärjen yms. näköinen torni tsydeemi on toisen maailmansodan aikainen
ihmisille rakennettu suoja/turvapaikka sodan takia. 

Aih ihanaa keskiviikkoon pääsemme seuraavaksi käsiksi. Aamu alkoi hyvin, laittelin eväät, aamupalan yms aamutoimet puuhastelin läpi ja päikkäriin sitten linkalla ajelin. Olo alkoi päivän mittaan tuntua todella tukalalta ja niimpä sitten kurkkuhan se kipeäksi hiettäytyi, päätä rupesi särkemään ja olo vetelöytyi kuin leipomattomalla pullataikinalla. Olin tullut kipeäksi. Sinnittelin päivän kuitenkin loppuun ja ennen kotiin lähtöä ilmoitin toki ohjaajille jo päivällä vointini olevan huono, mutta lähtiessä kertasin ja pyysin numeroa, mihin ilmoitella, jos en huomenna pääsekkään töihin tulemaan, jos tauti sattuu pahenemaan. Niinhän siinä sitten kävi kipeäksi tulin ja oksennus lensi... Ilmoitin päiväkotiin tapahtuneesta ja sitten eikun lepäilyä sängyn pohjalla. Torstai meni aivan tuuterissa edellisen yön valvottuani, koska huono olo ei vain helpottanut. Perjantainakin olin vielä poissa, sillä uskalsin vasta perjantaina kokeilla syödä kunnolla ja juoda jotakin vähän enemmän kuin desin. Huh siitä onneksi lähdin sitten parantumaan ja viikonloppuna näinkin jo jyväskyläläiset vaihto-opiskelijat ja kävin heidän kanssaan Eschoffenissa zumba diskossa rennosti mukana heilumassa. 

Minulle tulikin yllättävän pitkä tauko sairalun vuoksi. Torstai kipeänä, perjantai kipeänä, lauantai vähän parempi ja menossa osittain mukana, sunnuntai katselin sarjoja netistä ja maanantai olikin vappu päivä ja siihen sisältyi rento kävely lenkki upeassa säässä. Olipa aivan älyttömän ihana ja energinen olo palata takaisin päikkäriin, kun sain näinkin pitkään toipua, toki maanantaina olisin mennyt ellei vappua olisi ollut. 

Onneksi parannuin nopeasti, nuha jäi,
 mutta jäätelöä on siitä huolimatta syöty enemmän kuin riittävästi.

Ensimmäinen viikko hurahti nopeasti ja oli vähän kaoottinen, mutta siitä selvittiin ja nautittiinkin loppupeleissä. Paljoa en ehtinyt muissa kaupoissa ekalla viikolla shoppaille. Nopeilla visiiteillä ruokakaupassa ja kotia laittelemaan paikkoja kotoisaksi ja vaatteita kaappiin. Kipeänä olo jymäytti kaiken seis ja eihän sille mitään mahtanut. Uusi yritys ja hommat pyörimään suunnitelmien mukaan, sitten seuraavasta viikosta lähtien. Olen kyllä niin nauttinut ja tykännyt täällä Saksassa olla. Kaikki on aivan huippu kivaa ja helppoakin, kun ei tee kärpäsestä härkästä. Tulkkaus apuakin olen saanut muutamalta ihanalta saksalaiselta, kun en itse Saksaa puhu. Esim, kun olin itselleni ruokaa tilaamassa, eivät myyjät puhuneet englantia. Onnekseni paikalle sattui tulemaan keksi-ikäinen mies henkilö ja hän sitten ystävällisesti tajoutui minua auttamaan ja käänsi minun pyyntöni myyjälle saksaksi ja myyjän puheen minulle englanniksi. Ruokaa sain ja erittäin kiitollinen olin hänelle avusta. Eipä tässä sen erikoisempia, minulle kuuluu nyt erittäin hyvää, aika kuluu liian nopeasti ja tekemistä riittää sekä täällä tarkenee hupparilla pihalla ja joinakin päivinä ilman sitäkin. Aurinko on jo niin lämmin, että yksi kaunis päivä poltin jo otsani auringossa. Tässä samalla tuli nyt vähän toisen viikonkin kuulumisia lähinnä fiiliksiä, sillä aika tosiaan lentää, mutta on siitäkin vielä kerrottavaa omaksi postauksekseen asti. 

Lämmintä kevättä sinne Suomeen toivotellen 

Pauliina

Hyrh Hyytävä Jännitys ja Saksaan

Siihen Saksan matkaan on vielä pitkäaika, tuumailtiin matkan suunnittelu vaiheessa. Aikaa on monta kuukautta vielä hommata kaikki tarvittava ja selvitellä paperi asiat kuntoon. Siinähän se aika lensi ja lopulta ihan liian nopeasti lensikin. Kiirehän siinä tuli. Niimpä muutama viikko ennen lähtöä ravasimme kuin tuulispäät apteekissa, kaupassa ja vaikka missä hakemassa tarvittavia papereita ja muita tarvikkeita matkalle. Eihän siinä jännittämään mitään ehtinyt. Pakkaaminenkin jäi viimeiseen iltaan ja aivan viime minuuteille. 

Vasta pakatessa alkoi jännitys hieman kohoamaan ja laittoi mielessäni monta ajatusta liikkeelle. 

"Mihinhän miekin nyt oikeen oon ruvennu." 

"Kaikkeen sitä lähteekin mukaan."

"Onkohan tässä nyt kaikki, mitä tarvitsen." 

"Jotain varmasti unohtuu kotiin..." 

Pakkaaminen olikin todella hauska prosessi kerrakseen. Oli apuna montakin käsiparia ihan liiankin kanssa välillä. Vaatekaappi myllättiin ympäri ja sieltähän löytyi vaikka minkalaisia vaatteita, jotka olivat hautautuneet muiden vaatteiden alle. Lopulta sopivat vaatteet löydettiin ja laiteltiin matkalaukkuun, sitten olisi enää jäljellä kaikki muut matkatavarat ja viemiset saksalaisille. Kellohan löi jo yhdeksän ainakin, kun vaatteet saatiin kasaan. Lopulta oli matkalaukussa sitten muutakin tavaraa, ruokaa muun muassa: nuudeleita, puurohiutaleita ja välipalapatukoita, laturi tietokoneelle ja puhelimelle, tuliaiset, kosmetiikka tuotteet, työkengät päiväkotiin ja muut tarvikkeet, mitä päivittäin käytän. Matkalaukkua kotivaa´alla punnitessa oli kello jo lähempänä puolta yötä kuin kymmentä. Onneksi painoraja 23kg ei ylittynyt ja laukku painoi 20kg. Seuraavaksi katselin läpi käsimatkatavarat ja kaiken valmiiksi aamua varten, ettei tarvitsisi aamulla paniikissa juoksennella ympäri taloa ja etsiä tavaroita. 

"Vihdoin kaikki kamat läjässä ja
toivottavasti tarvittavat mukana HUH..."

"Ihanainen koiramme Sera"

Sunnuntai 23.4.2017, aamulla olisin tahtonut jäädä vielä nukkumaan, niin hyvä asento ja lämpöinen täkki päällä, ai että. Mutta eihän siinä kukaan enää nukkunut, kun äiti päätti tulla minua ja siskoani herättelemään. Nousin, puin ja aamupalalle. Jotain sain nieleteltyä alas, mutta alkoi jo jännitys kutkuttamaan niin ei oikein mikään maistunut. Kentälle lähdettiin yhdessä tuumin äidin, siskon ja yllätykseksi serkkunikin lähti minua saattelemaan noin klo.10. Pitihän minun vielä heipat ennen lähtöä sanoa meidän koiralle Seralle, vaikka lunta pyrytti isoin hiutalein ja vähän kastuin. Matkalla ei muusta taidettu puhuakkaan kuin siitä kuinka minua jännittää ja aivan viime metreillä jännitys pompsahtaa kunnolla huippuunsa.

"Oli se niin niin jännittävää..."

Kentälle saavuimme muutamaa tuntia ennen ja siinä sitten vähän yhdessä odoteltiin, että pääsisin lähtötarkastukseen. Lähtötarkastuksesta selvisin ja sitten taas odottelimme turvatarkastusta. 

Äitini siinä hetkessä varmaan eniten meistä hössötti ja jännitti. Oma jännitykseni alkoi laantua, kun turvatarkastukseen menin. Turvatarkastusta ennen sanoin heipat saattojoukoilleni. (ja vielä turvatarkastus jonossa miljoonat heipat.) Ah ihana vapauden tunne, jota tietysti varjosti vastuu itsestä sekä tavaroista. 

"Norralla lenneltiin Joensuusta Helsinkiin."

"Kun potkuri ei vielä pyörinyt Joensuun kentällä."

Matkalaukku lähti suorin tein Joensuu-Helsinki-Frankfurt, joten siitä ei tarvinnut huolta kantaa enää Joensuun jälkeen ennen kuin Saksan puolella Frankfurtissa. Joensuusta Helsinkiin lento meni oikein hyvin, vaikka pikkukoneellahan siinä aina oma huvituksensa on ja oli todella mukava katsella maisemia lentokoneen ikkunasta, kun paikkani sattui olemaan ikkunapaikalla. Kone itsessään ei hirveän suuri ollut ja käytävän molemmin puolin oli kahdelle istumapaikat. Lento ei kestänyt kuin tunnin.

"Olipa lentsikassa sairaan nopee potkuri, joka
kuitenki sit ikuistu kameraan..."

"Maisemat on ilmasta käsin niin erilaiset, jos
pilvet ei peittäis näkyvyyttä..."

Helsinki-Vantaan lentokentälle oikein tömähdimme alas, ei ollut mikään suloinen suukko maanpintaa kohtaan vaan oikea kunnon muiskaus. Kentällä saimme bussi kuljetuksen terminaaliin ja siellä sitten olikin kolme tuntia odottelu aikaa, että Frankfurtin lento lähtee. Helsingissä ehdin kierrellä kaikki lentoasemalla olevat kaupat ja syödä vähän. Mukava oli katsella terminaalin ikkunasta kentälle laskeutuvia lentokoneita, sillä niitä tuli aivan koko ajan jatkuvalla syötöllä. Vielä soittelin kotia kuulumiset ja miten Joensuusta lähtenyt lento oli mennyt. Sitten lähtikin lappuluukulta ja virkailijat alkoivat ottaa matkustajia Frankfurttiin lähtevään koneeseen. Sinne syöksyin kämppikseni kanssa ja tällä kertaa paikkani oli 11 B eli keskellä penkkiriviä. Käytävä paikalle sattui istumaan oikein mukava mies, jonka kanssa sitten hieman jutustelin ja hänkin oli Saksaan töihin viikoksi tulossa ja osasi liikkua Saksassa, joten jelppi sitten minuakin. Frankfurtin kone oli isompi kuin edellinen, millä Helsinkiin lensimme kämppikseni kanssa. Lentokoneessa oli tällä kertaa keskikäytävän molemmin puolin kolme istumapaikkaa. Lento Saksaan kesti noin. 2h ja 40 min. 

"Oltiin lähdössä Helsingistä Frankfurttiin ja viereen tuli
airberlin, joten olipa pakko kuva ottaa."

"Nams, Nams kanarullahan se siinä...
vaan eipä enää kohta."

"Tyytyväisenä ja hieman väsyneenä
menossa kohti Saksaa."

"Yllätyin, kun lentokoneet ovat aika tila ihmeitä...
kaikki samalla pöydällä."

Lento meni taas hyvin ja perille pääsimme ehjinä. Matkatavarat haettuamme aloimme etsiä kämppikseni kanssa meitä vastassa olevaa Mrs. Spillingiä, joka sitten kuljettaa meidät Frankfurtista Limburgiin ja tulevaan kämppäämme. Lopulta kentältä hänet löysimme ja vastassa oli myös Jyväskyläläiset vaihto-opiskelijat. Oli aivan mahtavaa nähdä heidät ja tutustua heihin siinä samalla. Matkasimme Limburgiin autolla ja sekin matka meni todella nopeasti ja vaivatta. Kämpille asetuimme taloksi, kävimme muutamat perusasiat läpi Mrs. Spillingin kanssa ja siitä se sitten lähti käyntii, elämä Saksassa. 

"Pitihän sitä kuvailla Frankfurtin lentokenttää, sillä välin kun odoteltiin ja etsittiin Mrs. Spillingiä. Olihan se kenttä aivan älyttömän iso, isolla I:llä. Siellä oli semmosia sisäautojakin millä ajelivat ympäriinsä, koska välimatkat on niin pitkät. Terrorismiin oli selvästi varauduttu, sillä poliisit kävelivät luotiliivit päällä ja joillakin oli jopa iso ase käsissä ja tietysti käsiase vyöllä."

"Vaikka Frankfurtin kenttä onkin todella iso, oli siellä silti helppo suunnistaa oikeaan suuntaan. Ilmoitustaulut olivat selkeät ja matkalaukut löytyi ekalla yrityksellä."

Huh olipa siinä lentojen täytteinen sunnuntai ja lentokoneessa istuessani meinasin nukahtaa paikalleni.

Siinä hieman matkasta ja ensimmäisistä hetkistä Saksassa. Huh aikaisemmin en ehtinyt kirjoittamaan, sillä kiirettä piti niin ettei tukka meinannut päässä pysyä. Nyt yritän mahdollisimman monipuolisesti ja joka viikko kirjoitella tänne kuulumisia ja Saksa juttuja. Kuvia on paljon jo tullut otettua, joten eiköhän niitäkin täällä blogissa nähdä ;) 

"Tää kuva on jontenkin niin jännä,
ei oo tärähtänykkää mut sit tuolleen ympyrälle menee...
Frankfurtin kentältä"

Tässä on nyt ajatuksia ennen matkaa ja lentopäivästä Saksaan. Moni varmaan miettiikin, että miksi olen ottanut mukaani ruokaa ja siihen onkin oiva vastaus se, että Saksassa kaikki kaupat ovat kiinni sunnuntaisin sekä juhlapäivinä eli silloin ei ruokaa eikä juomista mistään saa. (Ellei joku pikku kioski ole auki, jossain kadun kulmalla.) Saa tulla juttelemaan facebookissa yms. Saa ehdotella bloggaus aiheita ja etenkin Saksaan liittyviä, niin koitan parhaani/mahdollisuuksien mukaan niitä tehdä. 

Saksasta terkkuja sinne Suomeen,

Pauliina