Siihen Saksan matkaan on vielä pitkäaika, tuumailtiin matkan suunnittelu vaiheessa. Aikaa on monta kuukautta vielä hommata kaikki tarvittava ja selvitellä paperi asiat kuntoon. Siinähän se aika lensi ja lopulta ihan liian nopeasti lensikin. Kiirehän siinä tuli. Niimpä muutama viikko ennen lähtöä ravasimme kuin tuulispäät apteekissa, kaupassa ja vaikka missä hakemassa tarvittavia papereita ja muita tarvikkeita matkalle. Eihän siinä jännittämään mitään ehtinyt. Pakkaaminenkin jäi viimeiseen iltaan ja aivan viime minuuteille.
Vasta pakatessa alkoi jännitys hieman kohoamaan ja laittoi mielessäni monta ajatusta liikkeelle.
"Mihinhän miekin nyt oikeen oon ruvennu."
"Kaikkeen sitä lähteekin mukaan."
"Onkohan tässä nyt kaikki, mitä tarvitsen."
"Jotain varmasti unohtuu kotiin..."
Pakkaaminen olikin todella hauska prosessi kerrakseen. Oli apuna montakin käsiparia ihan liiankin kanssa välillä. Vaatekaappi myllättiin ympäri ja sieltähän löytyi vaikka minkalaisia vaatteita, jotka olivat hautautuneet muiden vaatteiden alle. Lopulta sopivat vaatteet löydettiin ja laiteltiin matkalaukkuun, sitten olisi enää jäljellä kaikki muut matkatavarat ja viemiset saksalaisille. Kellohan löi jo yhdeksän ainakin, kun vaatteet saatiin kasaan. Lopulta oli matkalaukussa sitten muutakin tavaraa, ruokaa muun muassa: nuudeleita, puurohiutaleita ja välipalapatukoita, laturi tietokoneelle ja puhelimelle, tuliaiset, kosmetiikka tuotteet, työkengät päiväkotiin ja muut tarvikkeet, mitä päivittäin käytän. Matkalaukkua kotivaa´alla punnitessa oli kello jo lähempänä puolta yötä kuin kymmentä. Onneksi painoraja 23kg ei ylittynyt ja laukku painoi 20kg. Seuraavaksi katselin läpi käsimatkatavarat ja kaiken valmiiksi aamua varten, ettei tarvitsisi aamulla paniikissa juoksennella ympäri taloa ja etsiä tavaroita.
 |
| "Vihdoin kaikki kamat läjässä ja toivottavasti tarvittavat mukana HUH..." |
 |
| "Ihanainen koiramme Sera" |
Sunnuntai 23.4.2017, aamulla olisin tahtonut jäädä vielä nukkumaan, niin hyvä asento ja lämpöinen täkki päällä, ai että. Mutta eihän siinä kukaan enää nukkunut, kun äiti päätti tulla minua ja siskoani herättelemään. Nousin, puin ja aamupalalle. Jotain sain nieleteltyä alas, mutta alkoi jo jännitys kutkuttamaan niin ei oikein mikään maistunut. Kentälle lähdettiin yhdessä tuumin äidin, siskon ja yllätykseksi serkkunikin lähti minua saattelemaan noin klo.10. Pitihän minun vielä heipat ennen lähtöä sanoa meidän koiralle Seralle, vaikka lunta pyrytti isoin hiutalein ja vähän kastuin. Matkalla ei muusta taidettu puhuakkaan kuin siitä kuinka minua jännittää ja aivan viime metreillä jännitys pompsahtaa kunnolla huippuunsa.
 |
| "Oli se niin niin jännittävää..." |
Kentälle saavuimme muutamaa tuntia ennen ja siinä sitten vähän yhdessä odoteltiin, että pääsisin lähtötarkastukseen. Lähtötarkastuksesta selvisin ja sitten taas odottelimme turvatarkastusta.
Äitini siinä hetkessä varmaan eniten meistä hössötti ja jännitti. Oma jännitykseni alkoi laantua, kun turvatarkastukseen menin. Turvatarkastusta ennen sanoin heipat saattojoukoilleni. (ja vielä turvatarkastus jonossa miljoonat heipat.) Ah ihana vapauden tunne, jota tietysti varjosti vastuu itsestä sekä tavaroista.
 |
| "Norralla lenneltiin Joensuusta Helsinkiin." |
 |
| "Kun potkuri ei vielä pyörinyt Joensuun kentällä." |
Matkalaukku lähti suorin tein Joensuu-Helsinki-Frankfurt, joten siitä ei tarvinnut huolta kantaa enää Joensuun jälkeen ennen kuin Saksan puolella Frankfurtissa. Joensuusta Helsinkiin lento meni oikein hyvin, vaikka pikkukoneellahan siinä aina oma huvituksensa on ja oli todella mukava katsella maisemia lentokoneen ikkunasta, kun paikkani sattui olemaan ikkunapaikalla. Kone itsessään ei hirveän suuri ollut ja käytävän molemmin puolin oli kahdelle istumapaikat. Lento ei kestänyt kuin tunnin.
 |
| "Olipa lentsikassa sairaan nopee potkuri, joka kuitenki sit ikuistu kameraan..." |
 |
| "Maisemat on ilmasta käsin niin erilaiset, jos pilvet ei peittäis näkyvyyttä..." |
Helsinki-Vantaan lentokentälle oikein tömähdimme alas, ei ollut mikään suloinen suukko maanpintaa kohtaan vaan oikea kunnon muiskaus. Kentällä saimme bussi kuljetuksen terminaaliin ja siellä sitten olikin kolme tuntia odottelu aikaa, että Frankfurtin lento lähtee. Helsingissä ehdin kierrellä kaikki lentoasemalla olevat kaupat ja syödä vähän. Mukava oli katsella terminaalin ikkunasta kentälle laskeutuvia lentokoneita, sillä niitä tuli aivan koko ajan jatkuvalla syötöllä. Vielä soittelin kotia kuulumiset ja miten Joensuusta lähtenyt lento oli mennyt. Sitten lähtikin lappuluukulta ja virkailijat alkoivat ottaa matkustajia Frankfurttiin lähtevään koneeseen. Sinne syöksyin kämppikseni kanssa ja tällä kertaa paikkani oli 11 B eli keskellä penkkiriviä. Käytävä paikalle sattui istumaan oikein mukava mies, jonka kanssa sitten hieman jutustelin ja hänkin oli Saksaan töihin viikoksi tulossa ja osasi liikkua Saksassa, joten jelppi sitten minuakin. Frankfurtin kone oli isompi kuin edellinen, millä Helsinkiin lensimme kämppikseni kanssa. Lentokoneessa oli tällä kertaa keskikäytävän molemmin puolin kolme istumapaikkaa. Lento Saksaan kesti noin. 2h ja 40 min.
 |
| "Oltiin lähdössä Helsingistä Frankfurttiin ja viereen tuli airberlin, joten olipa pakko kuva ottaa." |
 |
| "Nams, Nams kanarullahan se siinä... vaan eipä enää kohta." |
 |
| "Tyytyväisenä ja hieman väsyneenä menossa kohti Saksaa." |
 |
| "Yllätyin, kun lentokoneet ovat aika tila ihmeitä... kaikki samalla pöydällä." |
Lento meni taas hyvin ja perille pääsimme ehjinä. Matkatavarat haettuamme aloimme etsiä kämppikseni kanssa meitä vastassa olevaa Mrs. Spillingiä, joka sitten kuljettaa meidät Frankfurtista Limburgiin ja tulevaan kämppäämme. Lopulta kentältä hänet löysimme ja vastassa oli myös Jyväskyläläiset vaihto-opiskelijat. Oli aivan mahtavaa nähdä heidät ja tutustua heihin siinä samalla. Matkasimme Limburgiin autolla ja sekin matka meni todella nopeasti ja vaivatta. Kämpille asetuimme taloksi, kävimme muutamat perusasiat läpi Mrs. Spillingin kanssa ja siitä se sitten lähti käyntii, elämä Saksassa.
"Pitihän sitä kuvailla Frankfurtin lentokenttää, sillä välin kun odoteltiin ja etsittiin Mrs. Spillingiä. Olihan se kenttä aivan älyttömän iso, isolla I:llä. Siellä oli semmosia sisäautojakin millä ajelivat ympäriinsä, koska välimatkat on niin pitkät. Terrorismiin oli selvästi varauduttu, sillä poliisit kävelivät luotiliivit päällä ja joillakin oli jopa iso ase käsissä ja tietysti käsiase vyöllä."
"Vaikka Frankfurtin kenttä onkin todella iso, oli siellä silti helppo suunnistaa oikeaan suuntaan. Ilmoitustaulut olivat selkeät ja matkalaukut löytyi ekalla yrityksellä."
Huh olipa siinä lentojen täytteinen sunnuntai ja lentokoneessa istuessani meinasin nukahtaa paikalleni.
Siinä hieman matkasta ja ensimmäisistä hetkistä Saksassa. Huh aikaisemmin en ehtinyt kirjoittamaan, sillä kiirettä piti niin ettei tukka meinannut päässä pysyä. Nyt yritän mahdollisimman monipuolisesti ja joka viikko kirjoitella tänne kuulumisia ja Saksa juttuja. Kuvia on paljon jo tullut otettua, joten eiköhän niitäkin täällä blogissa nähdä ;)
 |
| "Tää kuva on jontenkin niin jännä, ei oo tärähtänykkää mut sit tuolleen ympyrälle menee... Frankfurtin kentältä" |
Tässä on nyt ajatuksia ennen matkaa ja lentopäivästä Saksaan. Moni varmaan miettiikin, että miksi olen ottanut mukaani ruokaa ja siihen onkin oiva vastaus se, että Saksassa kaikki kaupat ovat kiinni sunnuntaisin sekä juhlapäivinä eli silloin ei ruokaa eikä juomista mistään saa. (Ellei joku pikku kioski ole auki, jossain kadun kulmalla.) Saa tulla juttelemaan facebookissa yms. Saa ehdotella bloggaus aiheita ja etenkin Saksaan liittyviä, niin koitan parhaani/mahdollisuuksien mukaan niitä tehdä.
Saksasta terkkuja sinne Suomeen,
Pauliina
